4.3.2013
Monet asiat eivät ole kaikkia varten. Tiesin sen, kun niin monet kulkivat ohitse.
Ja tiesin sen kun sinä tulit.
Pitelin katsettasi kunnes tulit viereen ja kosketit.
Meidän kotimme tuoksui raikkaalta ja sinulta.
Ikkuna oli auki ja vilpoinen tuuli puhalsi pöydän pintaa pitkin.
Odotin vieressä kun kaivoit teelehdet punaisesta, lootuksen kukilla koristetusta purkista.
Kuuma vesi ja ensimmäinen tee, tuoksu ja maku pyörähtivät sisääni, pyyhkäisivät pöydän, huoneen, uuden kotini ja sinut mukaansa. Olisitte voineet minun puolestani olla vaikka kuussa.
Koko seuraavan yön hellin lehtiä tiukasti kanteni alla, käperryin vanhojen puiden sammaleiseen tuoksuun.
Kuuntelin tuhat kummallista tarinaa puista, vuosista sumuisissa metsissä jotka katosivat teenpoimijoiden lauluun.
Aamulla heräsin sinun käsissäsi, kaadoit kylmenneen teen ja lehdet pois ja nostit minut suloisen kuumaan kylpyyn. Teelehdet tanssivat hitaasti ympärilläni, ja tarrautuivat kylkiini.
Heti kuivateltuani tein teetä sinullekkin.
Minun teetäni, maailman parasta teetä joka tuoksuu kuin ensimmäiset kukkaset vanhan puun oksilla, silloin kun kevät on yhtäkkiä saapunut vuorille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti