13.6.2012
Nöyryys on aika haastava juttu. Luin taas yhden kirjoituksen, jossa yritettiin selvitellä sitä onko teen pääkaupunki Pariisi vai kenties Lontoo. Kuulosti vähän hassulta ja liikuttavalta, muttei yhtä naiivilta kuin seuraava lause, jossa uhottiin miten parhaat teelaadut ostetaan joka vuosi eurooppaan. Siellä kun on rahaa ja teestäkin tiedetään niin paljon että sillä kurlataan ja purskutellaankin. Haudutukseen käytetään vaihtelevasti kiehutettua tai 60°C vettä, ja lehtien annetaan liota suuressa vesimäärässä monta minuuttia. Näin siksi, että saadaan irti kaikki mahdollinen lehdistä yhdellä haudutuksella.
Mietin tekstiä hiukan. Otin samalla esiin pienen gaiwanin, teekannun esiäidin. Laitoin reilusti tiukaksi rullattuja lehtiä, ja haudutin teen n 90°C vedessä, lyhyillä haudutuksilla.
Teen tuoksu ja maku houkuttelivat ajatukseni rauhaan jonnekkin kauas, omille kotivuorilleen.
Kiitos vanhalle teekulttuurille, kiitos teemestarille joka ymmärtää vuodenaikoja, lehtiä ja juuria. Kiitos teekasville, joka jaksaa vielä kasvaa ja tuoksua, myös villinä ja vapaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti