Lapsena sain isosiskoni kanssa lauantaisin
viisi markkaa rahaa. Koska olimme neljä ja kuusivuotiaita, oli käyttötarkoitus
selvä. Juoksimme heti kaksin kolikot kourassa metsän ja pururadan kautta Iirislahdesta
Matinkylän kioskille.
Siellä sisko osti ensin: otan kolme noita,
sitten viisi tollaista, yks tollanen iso... paljonko mulla vielä on?
Sitten tuli minun vuoroni ja ostin kaikilla
rahoillani yhtä laatua. En tietenkään ostanut samaa karkkia kuin viime
lauantaina (öö, sehän olisi ollut ihan kahelia).
Kyllästyin kioskin valikoimaan kun karkit oli
käyty läpi, ei tehnyt mieli syödä pussillista lätkäkarkkeja kun ne oli kerran
kokeiltu. Onneksi kioskin tarjonta vaihtui pari kertaa vuodessa.
Sama homma jatkuu. En juokse kioskille
lauantaisin, mutta saimme taas pari laatikkoa Pu’eria.
Pu'erin kanssa ei onneksi
ole koskaan kiire saada teetä liikkeelle, vaan saan testata rauhassa. Nyt on tullut juotua GuangZiZain
QiZiBingiä melkein viikko, ja kasailtuani samalla taustatiedot luulen että
osaan kohta kirjoittaa sen verkkokauppaan.
