Jiaogulan, XianCao
22.1.2013
Kaikkea voi tehdä liikaa tai kohtuudella. Jos tekee liikaa, alkavat kädet täristä ja lähtee tukka päästä, kohtuudesta seuraa usein mukava olo. Joka päivä on mielestäni liikaa miltei kaikesta, joten pidän periaatteellisen yhden päivän tauon joka viikko myös Lohikäärmeenparran nauttimisesta.
Samoin olen päättänyt tehdä jopa Pu’erin kanssa, ja vihreää teetä juon vain joka toinen päivä.
Mutta koska Lohikäärmeenparran maku on erikoinen, saattaa siihen jäädä helposti koukkuun. Lisäksi se todella antaa hyvän yö-unen ja on oivallinen palautumisjuoma. Se on myös adaptogeeni kuten Pakurikääpä.
Kun yöunet muutenkin jäävät aina liian lyhyiksi on ihanaa nukahtaa heti pään koskettaessa tyynyä. Kovin jyrkkänä ei varmasti kannata olla näin harmittoman nautinnon kanssa.
Posti toi muutama päivä sitten uutta Lohikäärmeenpartaa, makeaa villi-lajiketta. Se sattui juuri kun olin ehtinyt unohtaa taukoni noin kuukaudeksi. Kolme iltaa olen selvitellyt itsekseni uuden ja vanhan Jiaogulanin eroa. Jaa, ainakin tämä uusi on makeampaa, lakritsaisempaa, ehkä hiukan raikkaampaakin.
Kierrän periaatteeni ja sormeni lämpimän kupin ympärille ja nostan polvet sykkyrään ikkunalaudalle. Ulkona on pimeä, uninen maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti