Huigan

Aitoa

2.9.2012

Turhamaisuus on varsin rajoittavaa, se pakottaa puhumaan vain viehättävistä asioista ja haisemaan aina hyvältä. Ei tosin kaikkia.
Hyvä ystäväni Chloé sanoi kerran että on ihan nössöä jos ei milloinkaan uskalla haista hielle. Se vapautti mielessäni kaikki paljon treenanneet paidat, noin vain noloista rohkeiksi, teki onnistuneen mutkan erääseen mielen matkoista.

Tuoksuun ja makuun reagoiminen on ripeää, nopeampaa ja hallitsemattomampaa kuin kuulo-tai näköhavaintoon. Se vie sinut matkalle, aloittaa sieltä missä tunsit tuoksun ensimmäistä kertaa ja kuljettaa sinua muuttuessaan. Uusi teekin voi tarkoittaa uutta matkaa, ehkä jonnekkin jossa olet jo ollut. Eikä se ole olemassa kenellekkään muulle sellaisena kuin sinulle, kaikki on henkilökohtaista.

Keksin taas uuden kumman haaveen. Teekirjan joka kertoo vain yhdestä teestä, mutta usealla suulla maistettuna, runsaalla ja vapaalla kuvailulla.
Minun kirjani tee olisi Hai Lang Haon Nan Nuo Bai Hao vuodelta 2004. Se vie minut mukaansa, nostaa veden kielelle ja avaa silmät. Tuntuu niin rohkealta kuin olisi taas päästänyt jostakin irti. Maailmassa on niin paljon maistettavaa.