Huigan

KADONNUT LAATIKKO

20.12.2012

Katselen tässä nuhjuisen näköistä pahvilaatikkoa. Sen yksi kulma on niin rikki, että voisin työntää siitä käteni sisään. Silti se, paperipussiksi pehmenneenä, uhkuu omanarvontuntoa, josta ei vieressä siistinä 
pinona seisovilla puulaatikoilla tai varastohyllyn koristeellisilla pahvirasioilla ole ymmärrystä. Se on ihan vain tuollaisena matkustanut Kiinasta tähän. 
Ja kaikki sen kantamukset ovat ehjiä, tummanpunaiset, silkkisen painavat teekannut ja suuret, herkät teelehdet. Se on matkustanut yksin, koska eksyi kavereistaan Guangzhoussa yli kaksi viikkoa sitten ja katosi kartaltani.

Maistelen aiemmissa laatikoissa tullutta, asiallisesti perille saapunutta LaoCong ShuiXiania. Katselen samalla rautahyllyn ja puulaatikoiden välissä lepäävää väsynyttä matkalaista epäillen.

Missähän se on ollut, ja miksi? 
Tässä teessäkin on kyllä jotain kummaa. 
Pitelen pientä kuppia kevyesti, kuin lintua, joka saattaa koska tahansa lentää takaisin kotipuidensa sammaloituneille oksille.