29.12.2012
Kallioisten ja kivisten WuYi-vuorten juurella viljeli pientä maatilaansa kerran huoleton ja lempeä mies.
Hänellä ei ollut uusia hienoja työvälineitä tai puhvelia apunaan kuten toisilla viljelijöillä, vain vanha lapio.
Kuitenkin mies aina tuntui tietävän mistä kaivaa ja kääntää maata, eikä hänen lapionsa kolhiintunut ja rikkunut kiviin vaan työt tulivat tehdyiksi.
Hän ei koskaan lähtenyt kaupunkiin tai lähikyliin, vietti vain vapaahetkensä katsellen ohi virtaavaa puroa tai ihaillen taivaan pilviä.
Kerran kylään saapui valtion virkamies, ja hän tahtoi ostaa viljelijän maan.
-Kun minun kerran on jätettävä tilani, voin mennä katsomaan mistä puro alkaa ja missä syntyvät taivaan pilvet, viljelijä ajatteli.
Virkamiehen tarjoamista rahoista hän ei välittänyt, otti vain vanhan lapionsa ja lähti.
Viljelijä vaelsi puroa seuraillen vuorta ylös, kaivoi välillä juuria ruoakseen ja lauloi mennessään.
Kun hän monen päivän kuluttua saapui vuoren laelle, istui siellä odottamassa vanha mies.
-Kuka olet, joka kuljet noin iloisesti? Vanha mies kysyi. –Olen monta päivää kuunnellut tuloasi.
-Minä olen entinen viljelijä. Nyt tulin katsomaan mistä puro alkaa ja mistä alkavat taivaan pilvet.
Vanhus katsoi tuuheiden kulmiensa alta viljelijää ja hänen vanhaa lapiotaan ja piti näkemästään.
Hän näytti viljelijälle miten pilvet satoivat vuorille, valuivat niiden kylkiä alas puroiksi ja joiksi ja juoksivat mereen. Ja kuinka vesi nousi taas merestä, ja törmätessään vuoriin muuttui jälleen paksuiksi pilviksi. Viljelijä näki ylhäältä kaikki rinteet ja huiput, laaksot ja kotikylänsä, ja hän nauroi mielihyvästä.
-Ja katsohan, vanhus sanoi. –Tämä pieni puu nostaa oksansa sumuun ja juo puhtaimmasta vedestä. Se elää kuten sinäkin. Taita siitä oksa, ja palaa kotikylääsi, niin pääset tänne aina takaisin.
Mies palasi kyläänsä, hän sai naapuriltaan pienen palan kivistä maata ja istutti siihen oksansa.
Seuraavana keväänä siihen puhkesi uusia lehtiä, ja viljelijä valmisti niistä teetä vuorilta tulevan puron veteen. Samassa hän tunsi olevansa taas korkealla vuoren huipulla, koko maailma ympärillään.
Sen jälkeen viljelijän tarvitsi vain hoitaa puutaan, ja ihmiset läheltä ja kaukaa tulivat ostamaan hänen ihmeellistä teetään, jonka viljelijä nimesi vanhuksen kunniaksi:
水仙 ShuiXian (merkit: Vesi, Mies vuorella).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti