RISUKEITTIMELLÄ RETKITEETÄ

Kaksi erilaista risukeitintä.

Ei ole tullut paljon tehtyä töitä. Sen sijaan olen rakennellut risukeittimiä! Sellaisen voi ostaa kaupasta mutta jos on reilu puoli tuntia aikaa niin saa sen tehtyä itsekin.

Ensimmäinen syntyi vanhasta taiwanilaisen teen purkista. Kaunis vihreä peurakuvio paloi pahalta haisten ja kuoriutui irti mustina hituina. Keitin toi muutenkin lähinnä mieleen vahingossa syttyneen roskapöntön, tulta tuli paljon joka puolelta niin että teepannu piti nostaa paikalleen kepillä. Sitten se piti nostaa pois kun tuli kohta sammui. Sama remppaus täytyi toistaa monta kertaa ennen kuin vesi oli kuumaa. Vaahtokarkeille ei tapahtunut mitään vaikka niitä työnnettiin tikussa liekkeihin.

 

Tulipalo.

Seuraavasta keittimestä tuli hyvä.

Tähän hienoon laitteeseen käytin kaksi ja puoli erikokoista säilykepurkkia ja vanhan henkarin. Työkaluina vanha ruuvari, pihdit ja peltisakset.

Pienempi tölkki jumitetaan isomman sisään, niin että risunipun palaessa palamiskaasu karkaa purkkien väliin ja tupsahtaa sitten sisemmän ylälaidan rei’istä ja leimahtaa liekkiin. keittimen päälle laitettavan telineen voi taivuttaa vanhasta metallihenkarista tai puolikkaasta säilykepurkista leikkaamalla ja rei’ittämällä.

Rei'istä tuleva palamiskaasu syttyy liekkeihin. Tehokasta.

Testasimme resepti 7572 Pu’eria ja  ZiYaBaoa, veden kuumensimme pienessä teräspannussa.

Peltipurkki-vehje toimi, tuli paloi hillitysti ja tasaisesti, ja vesi kiehui monta kertaa pikku tukulla puolikuivia keppejä.

Koska kaikki tuoksui savulta jo täyttäessäni 7572 palasia savikannuun testiryhmä jäi hymyilemään teekuppeihinsa keittimen viereen. Siinä oli hyvä istuessaan tökkiä pieniä risunpätkiä keittimeen ja kaataa uutta vettä teekannuun. Aina välillä joku kokeili laittaa tuleen männynkävyn ja sitten otimme sen sieltä pois, ennen kuin kävyt tukkivat keittimen pohjaan tehdyt ilmareiät.

Onnistunut vehje, tässä käytössä purkista tehty teline.

Kevyt keitin jäähtyi pakattavaksi saman tien käytön jälkeen. Heti kun taas tarvitsen säilykepersikoita ja kikherneitä teen näitä lisää lahjaksi.

TUOKSUTESTI
12.6.2014

Myyntiin tulevia Yixing-kannuja haistelussa

Käyttämätön Yixing-savi kertoo itse omasta alkuperästään. Puhtaasta Yixing-savesta nousee kuumalla vedellä huuhdottuna voimakas, kuuman kiven tuoksu.

Useimmista muista savilaaduista kuuma vesi nostaa erilaisia mudan tai märän maan tuoksuja, miellyttävimmät ja puhtaimmat tuoksut sopivat parhaiten teen haudutukseen.
Väri-aineet ja muut kemikaalit erottuvat tällä tavalla kohtalaisen helposti aidoista luonnonmateriaaleista, niiden hajut saattavat muistuttaa mietoja pesuaineen, liiman tai maalien hajuja.
Toisinaan aitoihin Yixing-saviin on lisätty jotakin ja silloin tuoksut ovat sekoittuneita.
Käytä uuden kannun testaamiseen n. 95°C vettä. Kaada teekannu täyteen, laita kansi päälle ja kaada kannu tyhjäksi. Nosta kansi ja haistele.

Salaperäinen Yin-kannu 
24.5.2014

katsoo ylpeästi kameraan ja hauduttaa teetä

Teekannu on yleensä Yang-esine. Silloinkin sen uskotaan olevan yang, vaikka muotoilu olisi naisellinen. Jopa XiShi, keisarin kauniin jalkavaimon mukaan nimetty pehmeän pyöreä teekannu on lopulta Yang-voimaa.
Mutta on olemassa toisenlainen teekannu. Yin-kannu.
Kuusi vuotta sitten näin sellaisen. Se oli punaisenruskea ja sileä, sieltä täältä tummunut. Sain hauduttaa sillä teetäkin. Se oli aivan minun käteeni sopiva.
Aloin etsiä sellaista heti itselleni.

Kaksi viikkoa sitten olin juuri vaihtanut öljylamppuun öljyä, kun Sisu Zhong saapui koululle. Hänellä oli mukanaan kaksi kassillista sanomalehtikääröjä, kääröissä käytettyjä teekannuja. Pyyhin huomaamatta öljyn sormistani housuni lahkeeseen ja aloin kääriä paketteja auki. Yksi niistä oli minua varten.

Pienehkö, juuri sopivan kokoinen, tasaisen pyöreä ja tumman punertava Yin-kannu. Siinä on kolme osaa: kannu itse, sovitettu kansi ja sovitettu aluslautanen.
Siinä ei ole nokkaa, tee kaatuu yksinkertaisesti pohjasta kun peukalon nostaa sen kannen nupissa olevan pienen reiän päältä. Sovituksen täytyy olla aika hyvä.

Yin-kannuni kylkeen on kirjoitettu kaunis toivomus. Sain kolmen päivän kuluttua tietää sanoilla olevan myös piilotetun merkityksen, ja lupasin silloin tehdä teetä vain itselleni.
Sanat ovat taika, niiden tarkoitus on lumota ne joille teetä haudutetaan. Oo.
Vanhassa savessa on tummaa Pu’erin tuoksua. Kenelle se on saanut hauduttaa teetä ennen minua?

LuShan YunWu 2014 testissä
14.5.2014

Tästä voi ehkä saada perinteen: SanShiLiang-viljelmän LuShan YunWut. Tänä vuonna testaan MingQian ja YuQian poiminnat.
Viljelmä on sama, Ming Qian-tee on poimittu ennen 5.4. ja YuQian ennen 20.4. MingQian on kalliimpaa.
Tee haudutetaan kahdella posliini Gaiwanilla ja kaadetaan lasisen ChaHai-kannun kautta aromikuppiin.

Lehtien ulkonäkö on erilainen.
MingQian-poiminnan lehdet ovat kapeammiksi rullattuja ja pienempiä ja väri on hyvin tumman vihreä.
YuQian-tee on hiukan isompaa lehteä ja silmua, vaaleita värejä ja nukkakarvaista pintaa on näkyvissä enemmän.

Huuhdon lehdet nopeasti, haudutan niitä 5 sekuntia.
MingQian-teen tuoksu on syvempi, se kestää pidempään ja siinä on enemmän nuuhkittavaa.
YuQian-teen tuoksu on makeampi, hiukan kuin sokeriruokoa, lämpimämpi.
Gaiwanien kansia haistaessa tuoksujen ero on selvä. MingQian-teessä kukkasia, YuQian-teessä selvä paahteinen ja viljainen sävy.

MingQian teen väri on hennon vihreä ja kultaisen vaalea, hieman sinertävämpi.
YuQian-teen väri on hento, kultainen ja vihertävä, hiukan keltaisempi.

MingQian-tee maistuu kukkasilta, viehättävästi ruohoiselta ja makealta pienellä kitkeryydellä. Raikkauden ja täyteläisyyden yhdistelmä tasapainottelee ihanasti ja sitä täytyy maistaa monta kertaa ennen kuin ymmärtää mausta juuri mitään.
YuQian-teen lämmin maku täyttää suun. Suutuntuma on miellyttävän paksu, kevyt paahteisuus muuttaa ruohoisuuden pehmeäksi makeudeksi.

Toisella haudutuksella molempien maku vahvistuu ja selkeytyy, kolmannella haudutuksella alkaa keventyä.
Molemmat maistuvat hyvältä kuumana ja huoneenlämpöisenä.

Hm, ehkä tästä oli iloa LuShan YunWu-faneille.

Kuumaa
18.4.2014

Kuuma ilma saa kivipihan väreilemään lämmöstä. Taloa ympäröivä katos hehkuu tyytyväisenä saunamaista kuumuutta.
Päivä on ihmistä lämpöisempi, +38 astetta. Paitsi tällä treenipihalla jossa on siis kuuma. Tänään ei taida sataa.
Jos päivätreenien aikana juo vettä, vaikutus on sama kuin jos kaataisi lasillisen suoraan paidalleen. Livahdan hetkeksi sisään.
Tumma, viehättävästi kitkerä LiuBaoCha on ikääntynyt yli neljäkymmentä vuotta. Pikkuisessa kupissa juoma on jäähtynyt juuri sopivaksi, sen lämpötila on sama kuin huulieni.
Kaadan nopeasti kaikki teepöydän kupit taas täyteen ja kiirehdin takaisin ulos.
Täydellinen vapaus on mustassa nahkaisessa hiekkasäkissä. Se ei välitä vaikka nettiyhteys toimii vain pätkittäin. Se ei tiedä että siitä syystä teelähetykset tullauksineen viivästyvät.
Ja niin kauan kuin en mahda asialle mitään ja saan potkia säkkiä en välitä minäkään.

LUMIHIUTALE 
23.1.2014

Oletko seissyt talviyössä tunnustellen hiljaa kun lämpötila putoaa pakkasen puolelle?
Oletko seissyt katsellen taivaalle kun pienet lumihiutaleet alkavat haparoiden pudota, ilmestyen pimeydestä vasta aivan yläpuolellasi, kuin hämmästyen itsekin. Niin puhtaina että katoavat kielelle.

Jos siitä on kauan,ei hätää. Se on niitä asioita, jotka osaa tehdä ihan helposti uudestaan, aivan luonnostaan.

Miksi? Kun join tätä teetä tiesin että osaisin selittää.
En nyt sitten osaakaan, mutta ehkä tämä tee osaa.
XuePian, LumiHiutale-tee on tehnyt niin ihan vähän aikaa sitten, juuri ennen poimintaansa.
Se maistuu puhtaalta, tuoksuu vahvalta, ja maku jää suuhun pitkäksi, pitkäksi aikaa, selkeänä ja 
voimakkaana kuin talvinen yö.

SuuriPunainenViitta
23.11.2013

DaHongPao-teen maine on suuri, ja joidenkin kasvien poimintoja myydään varsin korkeaan hintaan. Alkuperäisten puiden lehtiä ei rahalla enää saa, ja niiden pistokkaista aidon alueen lähelle kasvatettujen kasvien poiminnatkaan eivät ole arkiteetä. Eipä DaHongPaon sitä tarvitse ollakkaan.

Tänään teekannuuni on eksynyt ihmeellisen tuoksuisia, yli satavuotiaiden puiden tummia ja paksuja lehtiä.
Teetä hauduttaessani ajattelen kuinka kauan sitten se on saanut alkunsa alkuperäisten siementen itäessä. Vanhat, salaperäiset puut elävät kymmeninä ja satoina uusina hellästi ihailtuina kasveina ja nauravat paksuuntuvaan kaarnaansa. Tee on niin hyvää että se nauraa vielä kupissakin.
Käperryn savisen kannun ympärille kun kaadan lehdille vettä, vahvaa makua hennompi tuoksu nousee kannusta huumaavana. Toivon että se tarttuu tukkaani enkä unohda sitä ikinä.

Poiminta-arvo

7.11.2013

Haluan tietää miltä Ganden kylän syksyn Anxi Tie Guan Yin maistuu.
Siltä ihan samalta paikalta kuin keväälläkin, pieninä erinä käsin poimittu, rullattu, kuivattu ja pakattu.
Teekasvit ovat samoja, mutta elävinä, kasvavina olentoina ne muuttuvat koko ajan.
Niiden juuret kaivavat kiinni maahan jolla minäkin tallustelen, lehdet syövät samaa häikäisevää päivänvaloa. Lehtien hengitys on kuin omani, reagoi ympäröivään ja muuttaa maailmaa. Niiden elämä on tiukasti kiinni tässä planeetassa.
Ja lehdistä haudutettu tee on erilaista joka vuosi ja eri vuodenaikaan; samaa, mutta silti jokin on muuttunut.

Tiedän, että monet teet sekoitetaan joka vuosi suurina lehtimassoina useista eri kasveista, eri viljelmiltä, hiukan eri poiminnoista. Sillä tavoitellaan tasaista laatua, samaa makua kuin aina ennenkin. Sellaiselle teelle annetaan nimi, mutta se ei ole enää mitään poimintaa.
Jostakin niin kauniista saadaan aikaiseksi niin mitäänsanomatonta, hallitun erinomaisen tylsää. 
Luultavasti on olemassa monia asioita joista ei kannattaisi edes yrittää päättää. Voisiko niille vaikka antaa tilaa kasvaa?
Minusta on toisinaan mukava kuvitella olevani samanlainen kuin teekasvit. Että muutumme kaikki jollakin tavalla pikku hiljaa yhdessä. Sen minä haluaisin maistaa.

JinChan
9.9.2013

Kauan sitten, kun maailma oli vielä nuori, eli täällä paljon muinaisia ja voimakkaita olentoja.
Yksi niistä oli valtavan suuri sammakko, joka oli paitsi vahva myös hyvin julma.
Suuri sammakko huvitteli syömällä tai tappamalla kaikki jotka osuivat sen tielle. Ihmisten kylissä se myös poltti heidän talonsa ja tuhosi heidän satonsa, jotta jäljelle jääneet joutuivat kärsimään kylmää ja nälkää talvella.

Eräs Taolainen oppinut kuuli suuren sammakon aiheuttaman hädän ja valituksen, ja se teki hänet surulliseksi. Taolainen oppinut päätti tehdä sammakon tuhotöistä lopun.
Oppinut lähti etsimään suurta sammakkoa, ja löydettyään tämän hän vaati sammakkoa taistelemaan kanssaan.
Taolainen oppinut oli mahtava ja vahva, ja taistelu kesti useita päiviä.
Vihdoin oppineen onnistui sivaltaa toinen pahan sammakon takajaloista irti.
Sammakko jäi makaamaan maahan, ja Taolainen oppinut tiesi että se vuotaisi kuiviin ja kuolisi.
Hän ei voinut katsoa toisen kärsimystä, vaan käytti parantamisen taitojaan, sitoi sammakon haavan ja hoivasi sen kuntoon.

Nähdessään miten Taolainen oppinut tunsi myötätuntoa vihollistaan kohtaan, sammakko vaikuttui suuresti tämän hyvyydestä ja silloin se ymmärsi.

Siitä lähtien sammakko on ollut kolmijalkainen kultainen sammakko, JinChan, onnen tuoja, joka hyvittää pahoja tekojaan tuomalla takaisin kaikkea sitä hyvää, jota se ennen ymmärtämättömyydessään hävitti.

JinChan-patsaat ovat suosittuja, paitsi kauppapaikoilla myös teepöydillä, koska maallisen hyvän lisäksi ne muistuttavat Taolaisen viisaan myötätunnosta, joka hämmästytti tarinan hirviönkin hyväksi tyypiksi.

Yritys 
1.9.2013

Oma uusi pieni yritys on vähän kuin lapsi. Kuin tosi pieni, meluisa koliikki-vauva, jonka vuoksi päätät muuttaa maalle, ostaa ponin ja luopua lähes kaikesta mitä olet halunnut tehdä tai hankkia.
Huolettomalle tuhlarille yritysmaailma on muutenkin aika ihmeellinen. Kun varsinainen teen myymien ja hauduttaminen on leppoisaa ja mukavaa hommaa, on rahan laskeminen ja oheistyövuori aivan toisenlaista puuhastelua.
Asian erinomainen puoli on se, että kaikki mitä teehyllyyn tulee nostettua on harkittu tarkkaan.

Toinen puoli on se, että laskemisesta ei saa vapaata. Kun olen vähällä ostaa uuden kauniin takin tai huomaan tarvitsevani kipeästi hienoa polkupyörää mummon vanhan jopon tilalle tiedän aina kuinka monta käsinmaalattua teekuppia takilla saisi tai millaista teetä voisin tilata jos vielä tämän loppukesän ajelen jopollani.
Ärsyttävä aihe, ja olin jo pari viikkoa ollut vihaisesti ilman uutta villatakkia ja älyttömän kauan ilman uutta polkupyörää.

Aamulla seisoin sisustusliikkeen edessä, pää kallellani koittaen nähdä valtavan korin hintalapun oikeaa puolta.
Rahan tuhlauksen puutteessa saatan toisinaan ostaa jotakin älytöntä, kuten puolen polkupyörän hintaisen tarpeettoman korin, mutta tänään sain apua ohikulkijalta.
-Hei!
Vieressäni seisoi mies ja hymyili ystävällisesti.
-Sä näytät siltä että sulta ei puutu mitään.
Kysyin –Mitä?
-No, sulla on sateenvarjo, ruokaa kassissa, kauniit vaatteet ja tota, hieno dieetti.
Punastuin hurjasti, koska siihen aikaan aamupäivästä minulla on päälläni yhä treenihousut ja vanha villapusero. Maa oli treenipaikalla ollut märkä ja housujen polvet olivat vihreät,
Sitten huomasin ettei se haitannut. Hymyilin ja kiitin.
Puoli tuntia myöhemmin join omasta varastosta säästelemääni 2006 vuoden 7262 Pu’eria ja tilasin samalla lisää teetä ja enemmän käsinmaalattuja kurkia.
Uutta fillariahan voi aina toivoa Joulupukilta.

Gaba
21.7.2013

Taiwanilainen Gaba WuLong on poikkeuksellinen teelaatu. Sen valmistamiseen käytetään lajiketta joka sisältää mahdollisimman runsaasti gabaa (=ainesta josta muodostuu gabaa), rentouttavaa ja mielihyvää tuottavaa ainetta. Lisäksi aito Gaba WuLong kasvatetaan ilman kemiallisia torjunta-aineita, sillä teen valmistukseen kelpaavat ainoastaan Taiwanilaisen kaskaan puraisemat kippuraiset lehdet, joissa gaban määrä on suurimmillaan. Toukokuussa, muutamaa viikkoa ennen poimitaa teekasvien ylle levitetään varjostavat matot, jolloin kasvit lisäävät vielä entisestään gaban tuotantoa. Teelehdet hapetetaan melko tummiksi, jolloin valmiista juomasta tulee vatsalle pehmeää ja gaba imeytyy tehokkaammin.
Tänä keväänä tuttu teenviljelijä kertoi ettei aio tehdä kevätpoiminnoista lainkaan Gaba WuLongia. Talvella sitten.

Taiwan-teemme tulee muutamasta eri paikasta, mutta heillä ei ole tarjolla samoja teelaatuja.
Kirjoittaessani teelistaa se tuntui äkkiä puolityhjältä. Vielä tyhjemmältä näytti gaba-purkki, ja kotona säästelemäni viime sadon pussi vaikutti niin onnettoman pieneltä että jouduin sitä vilkaistuani kaatamaan loput lehdet gaiwaniin.
Muutamien viikkojen ajan koin vaikeita hetkiä. Luin läpi jopa muutamien teemyyjien lähettämiä tarjouksia koneella poimituista gaba-laaduista.
Sitten sain aikaisemmalta viljelijältä testiteetä muutamasta muusta laadusta. Kiitin ja tilasin ja tulin kysyneeksi jos hän tuntisi lähistöltä jonkun joka valmistaisi Gabaa, ja oho, tietenkin hän tunsi.

Pienen Kilpikonnan tarjoama Gaba WuLong 2013 tulee siis uudelta viljelmältä, (pientuottajalta edelleen). Kokoon rullatut lehdet ovat pienempiä, melkein kuin TieGuanYin-teessä, hapetus 30% kuin ennenkin.
Kun lehdet kastuvat niistä nouseva tuoksu on voimakas ja raikas. Maku on hedelmäinen, taspainoinen ja pehmeä, makea kuin tuore hunaja.

TieGuanYin, Rautainen ArmonJumalatar
11.7.2013

Teellä jonka nimi on näin kaunis, on varmasti tarina. Tällä teellä niitä on useita, ja ensimmäinen minun kuulemani tässä:

Metsässä, teekukkulan rinteellä oli vanha temppeli joka oli omistettu Guan Yinille, armon jumalattarelle. Seutu oli köyhää, eivätkä ihmiset huolehtineet temppelistä vaan olivat päästäneet sen rapistumaan.

Eräs pienen teeviljelmän omistaja käveli teepuidensa luokse aina tuon temppelin ohi, ja sen huono kunto ja kauniit vanhat patsaat saivat hänen mielensä surulliseksi.
Miehellä ei ollut rahaa temppelin kunnostamiseen, mutta joka aamu hän lakaisi sen puhtaaksi ja toi alttarille suitsukkeen aina tärkeinä päivinä.

Vuosikaudet mies kasvatti vaatimatonta teetään ja kävi aina aamuisin temppelissä. Armon jumalatar Guan Yin näki miehen uskollisuuden ja se liikutti häntä, ja eräänä aamuna miehen sytytettyä temppelissä suitsukkeen uuden kuun kunniaksi hän ilmestyi miehen eteen.
GuanYin kehotti miestä kiipeämään temppelin takana kasvavaa metsäistä rinnettä ja etsimään vanhojen puiden juurelta luolan.
“Sieltä löydät minun lahjani, joka tuo ilon ja vaurauden tälle seudulle ja pitkän iän kaikille jotka siitä pääsevät osallisiksi.”
Kiittäen mies kiirehti jumalattaren neuvomalle paikalle, ja löysi luolan. Siellä oli yksi tuore, vihreälehtinen oksa, jonka viljelijä kääri hellästi vaatteeseensa. Hän vei oksan pienelle viljelmälleen ja istutti sen huolellisesti. Mies hoiti uutta teekasviaan hyvin, ja kun kevät ja sadonkorjuu-aika koitti, hän taittoi siitä monta pientä oksaa ja jakoi ne naapureilleen.
Vasta seuraavana vuonna mies pääsi korjaamaan ensimmäisen satonsa, ja hänen hauduttamansa tee oli niin hyvää, että hän vei sitä myös temppelin alttarille.

Muutamien vuosien kuluttua seutu tuli kuuluisaksi ihmeellisestä, orkidean tuoksuisesta, hienostuneesta ja monivivahteisesta teestään, ja viljelijät pystyivät yhdessä kunnostamaan GuanYinin temppelin.

GuanYinin temppeli

Teetä nassuun
1.7.2013

Tee tekee iholle hyvää. Niin hyvää että siinä kannattaa peseytyäkin. 
Vanha kiinalainen keksintö on käyttää haudutetut tee-lehdet kasvojen huuhtomiseen.

Laita käytetyt teelehdet pieneen astiaan ja kaada päälle kuumaa vettä. Anna hautua vähintään tunti tai vaikka yön yli (helteellä jääkaappiin yöksi) ja oh, ihastuttavan tuoksuista puhdasta ja virkistävää kasvovettä syntyy ihan puolivahingossa.

Kritiikkiä
12.6.2013

Olen joskus kuullut tässä tuntemattomaksi jäävien ihmisten sanovan että on mahtavaa saada palautetta, myös kritiikkiä.
Minun mielestäni se on kauheaa. Jos kritiikki on mielestäni aiheetonta tai epäasiantuntevaa saatan myös suuttua. Jos se on aiheellista saatan silloinkin suuttua.
Teen suhteen olin jotenkin merkillisesti välttynyt kaikelta kritiikiltä aivan viime viikkoihin saakka. Saadessani ensimmäisen teetämme koskevan negatiivisen palautteen hämmästyin niin etten osannut suhtautua. Testasin heti kyseistä laatua useamman ihmisen kanssa. Sitten kävin läpi kaikki säilytys-purkit ja laatikot, haistelin ja pureskelin lehtiä ja päädyin strategiaani numero yksi.

Melko pian sain ystävälliseltä asiakkaalta uuden yhteydenoton, jossa hän perui aiemman negatiivisen palautteensa.
Äh miten hienoa. Yksi ainoa kritiikki sai epäilemään omaa makuaistiani, tutkimaan säilytysmenetelmiä ja tarkastamaan tee-varastoa.
Aamulla hammaslääkärin odotushuoneessa mietin epävarmuuden ja itsevarmuuden tervettä suhdetta ja miten se mahtaa vaikuttaa onnistuneeseen teehuoneen pitoon.

En tiedä. Mutta löydän runsaasti yhtäläisyyksiä kritiikin ja katkenneen etuhampaan paikkauksen välillä. En sanoisi mahtavaksi, mutta varmaan kumpikin tekee hyvää.

Koti-paahtoista vihreää WuLongia
22.5.2013

Itsekseni kotona. Vailla selkeästi osoitettuja tehtäviä.
Tilaisuus on erinomainen pöhköjen ideoiden toteuttamiselle.

Haen teehyllystä pari vuotta vanhaa vihreää WuLongia. Paahtamaton sanotaan pussin kyljessä.
Pieni kahvallinen terässihti, reilu ruokalusikallinen tiukaksi rullattuja lehtiä ja leivänpaahdin. Laitan paahtimen päälle ja asetan sihdin sen yläpuolelle.
On mielestäni äärimmäisen tärkeää, etten ole koittanut googlettaa aihetta tai ottaa selville kuinka moni muu on saanut saman idean.

Tapahtuuko mitään?
Haistelen lehtiä ja ravistan välillä sihtiä kevyesti. Ehkä paahdin ei anna tarpeeksi kuumuutta.
Olisiko pannu ollut parempi? Teelehdet alkavat liikahdella hiljaa, nyrkkiin suljetut muodot aukeavat hiukan. Tuoksu on herkullinen.

Haudutan teetä uteliaana. Lupaavaa tuoksua seuraa houkuttelevan makea ja vivahteikas tee. Paksu suutuntuma on ennallaan.
Ajan lehdistä kadottama maku on palannut, ei täydellisenä, eikä missään tapauksessa samanlaisena, mutta hämmentävän hyvänä. En tiedä kestääkö näin vaatimattomin menetelmin tehty herätys kovin pitkään, mutta minä juonkin tämän nyt.
Juodessani mietin, että kannattaa viettää aikaa säännöllisesti yksin, jottei ajatuksia tule arvioitua liian tarkkaan ennen toteutusta. Epäonnistumisen vapaus nostaa huikeasti elämän arvoa.

Testi: LuShan YunWu-tee, 
2.5.2013
LuShanin SanShiLiang-viljelmä, MingQian-poiminnan kaksi ensimmäistä päivää ja niitä seuraavat päivät.

Kahden ensimmäisen päivän hennot lehdet ovat taipuneet kiharaisiksi, valkonukkaisia silmuja on runsaasti. Tuoksu on kukkainen, marjainen, huumaavan tuore mutta hienostunut.

Seuraavien päivien lehdet ovat suorempia, sileämpiä ja tummemman vihreitä, silmuja on vähemmän. Tuoksu on ihanan marjainen, aavistuksen leväinen ja syvän vihreä.

Kahden ensimmäisen päivän tee hautuu Gaiwanissa ensin kevyen vihreäksi, nukkakarvasta utuiseksi juomaksi. Maku on kukkasia, kermaisuutta ja makeutta joka katoaa suusta ja palaa hetki nielaisun jälkeen. Levotonta makua on vaikea tavoittaa.

Seuraavien päivien tee hautuu myös utuiseksi, hitusen kirkkaammaksi ja vihreämmäksi. Syvän vihreä maku on voimakkaampi ja mehevämpi, ja se viipyy suussa kauemmin, suutuntuma on kevyempi. Elävä ja levoton maku.

Seuraavilla haudutuksilla kummankin maku tasoittuu helpommin tarkasteltavaksi. Ensimmäisten päivien tee on hienostuneemman ja keveämmän makuista, seuraavien voimakkaampaa.

Käytin testiin kahta samankokoista Gaiwania ja 70°C vettä joka oli suodatettu ennen kuumentamista. Sain umpimähkään valitun kupillisen käteeni jompaakumpaa teetä, ja toisen kupin pohja oli merkitty pienellä palalla sinitarraa.

Sinitarraa ei tarvitse etsiä sormenpäihinsä paitsi kohottaakseen itsevarmasti kulmiaan. Ero on selvä.
Hassuja hifistelyjä varten suosittelen kokeilemaan kumpaakin, (se oli hauskaa) muille äskeisestä kuvailusta on toivottavasti apua valintaan!

VihreäKarhu eli Yunnan BiLuoChun
5.4.2013

Ensimmäiset kevätpoiminnat ovat juhla. Juhla, jonka yritän aikatauluttaa huolella. Sovin tarkkaan ensimmäisen vihreän poiminta,-pakkaus, ja lähetysajat ja sen jälkeen puristin kynnet kämmeniin ja odotin. Se lähti matkaan kun poimintaa oli kestänyt vajaan viikon, menestys! Kerroin siitä kaikille jotka halusivat kuunnella. Heti sitten se katosikin omille teilleen. 

Äiti ja isä sanoivat aina ettei karhua kannata nylkeä ennen kuin sen on kaatanut. Se merkitsee että kunnioituksen puute potkaisee omaan nilkkaan. Olin syönyt karhuni karvoineen päivineen ennen kuin näin ensimmäistäkään vihreätä lehteä.
Oikeastaan en odottanutkaan että asiat kävisivät helposti. Eivät nyt tai ylipäänsä koskaan, sillä rakentavat vaikeudet ovat tarpeellinen osa kaikkea rehellistä toimintaa.
Kadehdin silti vähän niitä nokkelia ihmisiä jotka hankkivat teet kauppoihinsa eurooppalaisten tukkujen kautta; sieltä tavarat varmaan tulevat kuin junat, tasaisesti ja suurin piirtein silloin kun lipussa lukee.

Sitten kävi niin kuin hankalille asioille aina jossakin vaiheessa käy: unohdin koko jutun.
Vain päivä riitti. Naps, sain sähköpostia: uusi lähetys laitettu matkaan muutama päivä sitten, oho, perillä tullissa.
Tänään haudutan teetä sinivalkoisessa Gaiwanissa ja melkein nauran kun vihreä tuoksu karkaa höyrypilvinä kannen raoista.

Nämä lähetykset saapuvat kuin muuttolinnut, yllättäen, sellaisena päivänä kun mietin jo jotakin muuta.
Ehkä ne tahtovat enemmän kuin hyväksyvän nyökkäyksen ja ajallaan täytetyt paperit, ehkä ne ansaitsevat kaiken hämmästyksen ja ilon.

 

Ystäväni Yixingistä
4.3.2013

Monet asiat eivät ole kaikkia varten. Tiesin sen, kun niin monet kulkivat ohitse.

Ja tiesin sen kun sinä tulit.
Pitelin katsettasi kunnes tulit viereen ja kosketit.

Meidän kotimme tuoksui raikkaalta ja sinulta.
Ikkuna oli auki ja vilpoinen tuuli puhalsi pöydän pintaa pitkin.
Odotin vieressä kun kaivoit teelehdet punaisesta, lootuksen kukilla koristetusta purkista.
Kuuma vesi ja ensimmäinen tee, tuoksu ja maku pyörähtivät sisääni, pyyhkäisivät pöydän, huoneen, uuden kotini ja sinut mukaansa. Olisitte voineet minun puolestani olla vaikka kuussa.

Koko seuraavan yön hellin lehtiä tiukasti kanteni alla, käperryin vanhojen puiden sammaleiseen tuoksuun.
Kuuntelin tuhat kummallista tarinaa puista, vuosista sumuisissa metsissä jotka katosivat teenpoimijoiden lauluun.
Aamulla heräsin sinun käsissäsi, kaadoit kylmenneen teen ja lehdet pois ja nostit minut suloisen kuumaan kylpyyn. Teelehdet tanssivat hitaasti ympärilläni, ja tarrautuivat kylkiini.

Heti kuivateltuani tein teetä sinullekkin.
Minun teetäni, maailman parasta teetä joka tuoksuu kuin ensimmäiset kukkaset vanhan puun oksilla, silloin kun kevät on yhtäkkiä saapunut vuorille.

Teen poiminta on alkanut!

27.2.2013

Joidenkin mielestä odottaminen on jopa puoli iloa. Minusta se, että tietää suurin piirtein kuinka kauan joutuu odottamaan vähentää odottamisen ärsyttävyyttä suunnilleen puolella.

Joka tapauksessa nyt on osa odotusta ohi, sillä uuden vuoden ensimmäiset poiminnat ovat alkaneet (ja ensimmäinen valkoinen tee kohta Pienen Kilpikonnan teehyllyssä)!
Ja ehkä tämä karkea aikatauluntapainen tekee loppupuolestakin ihan puhdasta iloa:

* Helmikuun loppupuolella poimitaan ensimmäiset Yunnanin valkoiset laadut.

* Maaliskuussa alkaa Pu’er teen poiminta, ja useiden Yunnanin vihreiden laatujen poiminta. Myös MengDingHuangYa, BiLuoChun, BaiHaoYinZhen, XihuLongjing, LuShan YunWu, XinYang MaoJian ja AnjiBaiCha-teen poiminnat alkavat.
* Huhtikuussa poimitaan loput LuShan YunWu-teestä, TaiPingHouKui, MaoFeng ja LiuAn GuaPian sekä suurin osa Xihu Longjing ja XinYang MaoJian-teestä. Myös Taiwanin Wenshan Baozhong-tee ja Japanilaiset vihreät teet kerätään nyt.
* Huhti-Toukokuussa alkavat Taiwanin teevuorten alarinteillä kasvavien WuLong-lajikkeiden poiminnat, ja poiminta kiipeää kevään mukana hitaasti vuoria ylös. DanCong-teen poiminta alkaa.
* Toukokuussa poimitaan Anxin WuLongeja, kuten TieGuanYin, HuanJinGui ja MaoXie ja NeiShanXiaoZhong, QimenHong sekä BaiMuTan-tee. Myös hieno vihreä tee Fujianin Jasmiinihelmiä varten kerätään ja varastoidaan kunnes jasmiini kukkii. Tässä kuussa kerätään suurin osa Taiwanin WuLong-sadosta.
* Touko-Kesäkuussa alkaa WuYi-kalliovuorten WuLong-laatujen poiminta, ja nyt poimitaan myös Taiwanin korkeimmilla paikoilla kasvavat WuLongit kuten LiShanin teet.
* Loka-Marraskuussa poimitaan Fujianin Anxin WuLongeista toisia satoja, useimmiten RenShenWuLong valmistetaan tästä talvipoiminnasta.
* Marraskuussa poimitaan uudelleen DanCong-teet.
* Marras-Joulukuussa kerätään toiset sadot Taiwanin WuLong-laaduista.

Lohikäärmeenparta, Kuolemattomuuden Ruoho
Jiaogulan, XianCao
22.1.2013

Kaikkea voi tehdä liikaa tai kohtuudella. Jos tekee liikaa, alkavat kädet täristä ja lähtee tukka päästä, kohtuudesta seuraa usein mukava olo. Joka päivä on mielestäni liikaa miltei kaikesta, joten pidän periaatteellisen yhden päivän tauon joka viikko myös Lohikäärmeenparran nauttimisesta.
Samoin olen päättänyt tehdä jopa Pu’erin kanssa, ja vihreää teetä juon vain joka toinen päivä.

Mutta koska Lohikäärmeenparran maku on erikoinen, saattaa siihen jäädä helposti koukkuun. Lisäksi se todella antaa hyvän yö-unen ja on oivallinen palautumisjuoma. Se on myös adaptogeeni kuten Pakurikääpä.
Kun yöunet muutenkin jäävät aina liian lyhyiksi on ihanaa nukahtaa heti pään koskettaessa tyynyä. Kovin jyrkkänä ei varmasti kannata olla näin harmittoman nautinnon kanssa.
Posti toi muutama päivä sitten uutta Lohikäärmeenpartaa, makeaa villi-lajiketta. Se sattui juuri kun olin ehtinyt unohtaa taukoni noin kuukaudeksi. Kolme iltaa olen selvitellyt itsekseni uuden ja vanhan Jiaogulanin eroa. Jaa, ainakin tämä uusi on makeampaa, lakritsaisempaa, ehkä hiukan raikkaampaakin.
Kierrän periaatteeni ja sormeni lämpimän kupin ympärille ja nostan polvet sykkyrään ikkunalaudalle. Ulkona on pimeä, uninen maailma.

ShuiXian-teen tarina

29.12.2012

Kallioisten ja kivisten WuYi-vuorten juurella viljeli pientä maatilaansa kerran huoleton ja lempeä mies.
Hänellä ei ollut uusia hienoja työvälineitä tai puhvelia apunaan kuten toisilla viljelijöillä, vain vanha lapio. 
Kuitenkin mies aina tuntui tietävän mistä kaivaa ja kääntää maata, eikä hänen lapionsa kolhiintunut ja rikkunut kiviin vaan työt tulivat tehdyiksi.
Hän ei koskaan lähtenyt kaupunkiin tai lähikyliin, vietti vain vapaahetkensä katsellen ohi virtaavaa puroa tai ihaillen taivaan pilviä.

Kerran kylään saapui valtion virkamies, ja hän tahtoi ostaa viljelijän maan.
-Kun minun kerran on jätettävä tilani, voin mennä katsomaan mistä puro alkaa ja missä syntyvät taivaan pilvet, viljelijä ajatteli.
Virkamiehen tarjoamista rahoista hän ei välittänyt, otti vain vanhan lapionsa ja lähti.

Viljelijä vaelsi puroa seuraillen vuorta ylös, kaivoi välillä juuria ruoakseen ja lauloi mennessään.
Kun hän monen päivän kuluttua saapui vuoren laelle, istui siellä odottamassa vanha mies.
-Kuka olet, joka kuljet noin iloisesti? Vanha mies kysyi. –Olen monta päivää kuunnellut tuloasi.
-Minä olen entinen viljelijä. Nyt tulin katsomaan mistä puro alkaa ja mistä alkavat taivaan pilvet.
Vanhus katsoi tuuheiden kulmiensa alta viljelijää ja hänen vanhaa lapiotaan ja piti näkemästään.
Hän näytti viljelijälle miten pilvet satoivat vuorille, valuivat niiden kylkiä alas puroiksi ja joiksi ja juoksivat mereen. Ja kuinka vesi nousi taas merestä, ja törmätessään vuoriin muuttui jälleen paksuiksi pilviksi. Viljelijä näki ylhäältä kaikki rinteet ja huiput, laaksot ja kotikylänsä, ja hän nauroi mielihyvästä.
-Ja katsohan, vanhus sanoi. –Tämä pieni puu nostaa oksansa sumuun ja juo puhtaimmasta vedestä. Se elää kuten sinäkin. Taita siitä oksa, ja palaa kotikylääsi, niin pääset tänne aina takaisin.

Mies palasi kyläänsä, hän sai naapuriltaan pienen palan kivistä maata ja istutti siihen oksansa.
Seuraavana keväänä siihen puhkesi uusia lehtiä, ja viljelijä valmisti niistä teetä vuorilta tulevan puron veteen. Samassa hän tunsi olevansa taas korkealla vuoren huipulla, koko maailma ympärillään.

Sen jälkeen viljelijän tarvitsi vain hoitaa puutaan, ja ihmiset läheltä ja kaukaa tulivat ostamaan hänen ihmeellistä teetään, jonka viljelijä nimesi vanhuksen kunniaksi:
水仙 ShuiXian (merkit: Vesi, Mies vuorella).

KADONNUT LAATIKKO

20.12.2012

Katselen tässä nuhjuisen näköistä pahvilaatikkoa. Sen yksi kulma on niin rikki, että voisin työntää siitä käteni sisään. Silti se, paperipussiksi pehmenneenä, uhkuu omanarvontuntoa, josta ei vieressä siistinä 
pinona seisovilla puulaatikoilla tai varastohyllyn koristeellisilla pahvirasioilla ole ymmärrystä. Se on ihan vain tuollaisena matkustanut Kiinasta tähän. 
Ja kaikki sen kantamukset ovat ehjiä, tummanpunaiset, silkkisen painavat teekannut ja suuret, herkät teelehdet. Se on matkustanut yksin, koska eksyi kavereistaan Guangzhoussa yli kaksi viikkoa sitten ja katosi kartaltani.

Maistelen aiemmissa laatikoissa tullutta, asiallisesti perille saapunutta LaoCong ShuiXiania. Katselen samalla rautahyllyn ja puulaatikoiden välissä lepäävää väsynyttä matkalaista epäillen.

Missähän se on ollut, ja miksi? 
Tässä teessäkin on kyllä jotain kummaa. 
Pitelen pientä kuppia kevyesti, kuin lintua, joka saattaa koska tahansa lentää takaisin kotipuidensa sammaloituneille oksille.

Joulurauhaa
10.12. 2012

Otan teekupin käteeni ja nojaudun varovasti taaksepäin. Pikkuinen, lämpöinen kaveri kömpii kainalooni sohvalle. Yhdessä kurkistelemme verhojen raosta voisiko ulos ehkä lähteä, sitten myöhemmin.
Kun pelastaudun takaisin sohvan suojaan kuudennen haudutuksen kanssa, olen päättänyt ettei tänään olekaan pakko lähteä kauppaan. 
Kotona on kaikkea mitä tarvitsen. En edes jaksaisi leipoa piparkakkuja, mutta ehdinpä syödä reilusti pähkinöitä.
Joitakin teelaatuja voi helposti hauduttaa yli kuusikin kertaa ennen kuin ymmärtää mistä niissä on kysymys, ja joitakin asioita kannattaa ehdottomasti miettiä useamman kuin kuuden haudutuksen ajan ennen kuin ymmärtää mistä niissä on kysymys.
Kiitoksia nuhasta ja kuumeesta, kiitos parista varastetusta päivästä jotka juuri sopivasti hidastivat joulukiireeni joulurauhaksi.

TEE-AIKA

29.10.2012

Itse teekasvin syntypaikaksi on jäljitetty Kiinan Yunnan, jossa tee edelleen kasvaa luonnonvaraisena.

Vanhin tunnettu tapa valmistaa teetä juomaksi on poimia teepuun oksa, paahtaa lehdet avotulen yllä ja sirotella ne tulella kiehuvaan vesipataan. Teetä on nautittu tällä tapaa tiettävästi vähintään kolme tuhatta vuotta, suurella todennäköisyydellä pidempäänkin.
Tällä tavalla teetä valmistetaan yhä paikoin Yunnanissa Dai-heimon keskuudessa.

0 Ajanlaskumme ensimmäisten vuosien tienoilla teen viljelyä aletaan kehittää, ja teen puristaminen kakuiksi keksitään. Valmiit kakut kääritään banaanin tai bambunlehtiin, ja tiivis, kuiva tuote säilyy hyvin.

200-luvulla keksitään teelehtien höyrytys ja teen maku alkaa parantua ja monipuolistua. Suurin osa teestä yhä jauhetaan ja puristetaan kakuiksi, ja vain pieniä määriä valmistetaan irtoteeksi.

400-luvulla teetä aromatisoidaan Kethuan (Krysanteemi) ja Persiasta tuotetun Jasmiinin kukilla.

Tang-kaudella(618-907) teenjuonti leviää Kiinassa myös köyhemmän kansan keskuuteen. Myös irtolehtiteetä, 散茶SanCha , juodaan runsaammin.

600-luvun alussa teetä aletaan kaupata Kiinan ulkopuolelle, ensin Tiibetiin, sitten Etelä-Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Persiaan.Tee saapuu myös Koreaan, tosin teekulttuuri katoaa maasta 1300-1800 väliseksi Mongoli-valloittajien ajaksi.

600-luvulla muutamat kiinalaiset Chan-Buddhalais munkit tuovat mukanaan teetä Japaniin, mutta sen käyttö ei vielä leviä paikallisten keskuuteen.

Song-kaudella (960-1279) Kiinassa keksitään vispata teejauhe bambu-vispilällä veteen, ja tapa syrjäyttää nopeasti keitetyn teen. Tuolloin saavat alkunsa myös teenvalmistus kilpailut, joissa arvioidaan tee ja sen pinnalle vispattu vaahto.
SanCha, irtolehtitee on halvinta, sen jälkeen teejauhe 抹茶MoCha ja arvokkainta oli kakuiksi puristettu, parhaimman laatuinen tee.

1100-luvulla vispattava tee MoCha (myöhemmin japaniksi Macha) saapuu Japaniin, ja leviää vähitellen yleisesti Chan-buddhalaisten (japaniksi Zen) ja Japanin ylhäisön keskuuteen.
Japanilaiset alkavat vähitellen myös itse viljellä ja valmistaa teetä 

Ming-kaudella (1368-1644) irtolehtitee syrjäyttää Kiinassa vanhemmat teen valmistustavat lähes kokonaan. Kokonaisia irtolehtiä puristetaan kakuiksi, rullataan, höyrytetään tai paahdetaan. Makuvalikoima kasvaa valtavasti, pannulla kuumennus nousee höyrytystä suositummaksi tavaksi käsitellä lehtiä. 
Pu’er, WuLong, vihreä, keltainen, punainen ja valkoinen teetyyppi kehittyvät sellaisiksi kuin ne nykyään tunnetaan.
Pohjoisen ja Lännen paimentolais-naapurit juovat edelleen kakkuteetä.

1500-luvulla kiinalaiset kauppiaat tuovat Japaniin haudutettavan irtoteen (japaniksi Sencha) ja se ohittaa vispattavan teen suosiossa 1800-luvulla. Japanissa vanhaa teelehtien höyrytystä käytetään yhä lähes aina, myös haudutettavan teen valmistuksessa

1600-luvun alussa Hollantilaiset tuovat ensimmäisen tee-lastin Eurooppaan.

1600-luvulla Britit aloittavat teen laivaamisen Eurooppaan. Tee tekee kotimaassa hyvin kauppansa, mutta vaihdossa Kiina ei kaipaa Euroopasta juuri muuta kuin hopeaa. Kun hopea alkaa loppua britit keksivät oopiumin jota alkavat levittää Kiinaan.

1665 tee saapuu Venäjän hoviin lähettiläs Perfiljevin mukana. Tsaari Aleksei nauttii sitä onnistuneesti lääkkeeksi vatsavaivoihinsa, ja sen jälkeen teestä tulee Venäjän ylhäisön suosimaa juomaa.

1800-luvulla teetä aletaan viljellä Taiwanilla.

1800-luvun aikana britit alkavat tuottaa Intiassa oopiumin lisäksi myös teetä. Assamin teho-viljelmillä menehtyy huonon vuoden aikana yli puolet paikallisista työntekijöistä.

1840-luvulla oopiumsota. Kiina häviää ja joutuu korvaamaan tuhoamansa oopium-varastot.

1800-1900 Euroopan teen kulutus kolminkertaistuu, Intialaista teetä tuodaan markkinoille yhä enemmän.

1858-1860 toinen oopiumsota. Kiina häviää jälleen, Britannia pakottaa Kiinan jatkamaan kanssaan oopium- ja tee-kauppaa vuoteen 1908 jolloin Euroopan tee tuodaan jo lähes kokonaan Intiasta.

1900-luvun loppupuolella teen terveysvaikutuksia tutkitaan runsaasti myös länsimaisissa laboratorioissa. Laatuteet alkavat nousta uudelleen suosioon (myös terveysvaikutustensa vuoksi) hedelmänpalasilla maustettujen sekoitusten rinnalle.

2012 Tee on maailman toiseksi juoduin juoma heti veden jälkeen.